UPM rakentaa uutta 2,1 miljoonan vuosituotantotonnin eukalyptussellutehdasta 12 000 kilometrin päähän Suomesta Keski-Uruguayn maaseudulle lähelle Paso de los Toroksen kaupunkia. Pian 13 000 asukkaan kaupunkiin muodostuu pieni suomalaisyhteisö, kun projektin suomalaistyöntekijät asettuvat seudulle perheineen.
Samalla, kun UPM hoitaa työntekijöidensä muuttoon liittyvät käytännön seikat, Jyväskylän yliopiston koulutusjärjestö EduCluster Finland järjestää heidän lapsilleen perusopetuksen ja toisen asteen koulutusta 2,5 vuoden ajan. Kysyimme järjestöltä, mitä suomalaisen opetussuunnitelman toteuttaminen vaatii toisella puolella maailmaa.
Mukautuva opetussuunnitelma
”Suomalaisten opetussuunnitelmien perusteet tarjoavat erinomaisen pohjan paikalliselle opetukselle, koska niitä sovelletaan kuntakohtaisesti myös Suomessa”, kertoo EduClusterin johtava asiantuntija Sini Palm. Hänellä on kokemusta lukuisista kansainvälisistä, suomalaiseen pedagogiikkaan pohjaavista opetushankkeista.
”UPM:n hankkeessa on kuitenkin omat erityispiirteensä, kun perustamme toiseen maahan koulun suomalaislapsille. Projektia helpottaa yhteistyömme virallisten verkko-opiskelualustojen Kulkurikoulun ja Nettilukion kanssa. Niistä saamme selkärangan koko opetukselle”, Palm kertoo.
Alkuvuodesta Santa Isabel -koulussa järjestettävään opetukseen osallistuu noin 10 lasta, ja Uruguayn syksyn aikana oppilaiden määrä kasvaa 18:aan. Lopulta opetusta arvioidaan tarjottavan noin 30 lapselle.
”Saamme kolme omaa luokkahuonetta ja muuten käytämme koulun yhteisiä tiloja. Oppilaille tarjotaan kannettavat tietokoneet, koska suuri osa opetuksesta on verkkopohjaista”, Palm lisää.
Oppilaiden ikätaso vaihtelee ensimmäisestä luokasta yläkouluun. Suurten ikäerojen vuoksi opettajan on luotava oppimisympäristöön suotuisat edellytykset tehokkaalle kanssakäymiselle, yhteistyölle ja vuorovaikutukselle. Opetus on tavanomaista henkilökohtaisempaa, ja kullekin oppilaalle varmistetaan riittävä tuki oppimiseen.
Opettajien yhteistyö on avainasemassa
EduCluster on valinnut Perttu Kurosen ja Salla Rohiolan Uruguayn opetushankkeen toteutumista valvoviksi opettajiksi. Rohiolalla on useiden vuosien kokemus opetustyöstä ulkomailla, ja hän toimi opettajana Fray Bentosissa vuosina 2004–2007, kun sinne rakennettiin maan ensimmäistä sellutehdasta.
Kun suomalaiset oppilaat saapuvat alkuvuodesta, eteläisellä pallonpuoliskolla vietetään kesälomaa, joten koulu on tyhjänä muista oppilaista maaliskuuhun asti. Rohiolan mukaan opetussuunnitelman paikallinen sovittaminen lähtee liikkeelle opettajien välisestä yhteistyöstä, joka alkaa, kun koulun henkilökunta palaa lomilta helmikuussa.
”Oppilaiden osallistaminen on helpompaa, kun opettajat tuntevat toisensa ja tekevät yhteistyötä. Tuskin maltan odottaa, että pääsemme suunnittelemaan opetusta ja tapahtumia yhdessä. Olen kuullut, että myös Santa Isabelin opettajat odottavat innolla yhteistyötämme ja ideoiden jakamista”, Rohiola kertoo.
Palm on samoilla linjoilla. Vaikka tavoitteena on opettaa suomalaislapsia suomalaisin metodein, yhteistyö on etusijalla.
”Haluamme tukea yhteisöllisyyden tunnetta koulussa ja kunnioitamme paikallisia ajatustapoja. Pidämme korvamme auki ja pyrimme yhteystyötä tukevaan yhteisymmärrykseen”, Palm sanoo.
Sopeutuminen etusijalla
EduCluster on ollut yhteydessä oppilaiden perheisiin jo viime kesästä asti ja tarjonnut tietoa hankkeen etenemisestä sekä siirtymävaiheen yksityiskohdista. Joulun alla pidettiin verkon välityksellä tapaaminen, jossa Kuronen ja Rohiola esittelivät itsensä ja yllättivät lapset kertomalla, että Uruguayssa heidän odotetaan käyttävän koulupukuja.
Rohiola neuvoo perheitä antamaan lapsilleen aikaa sopeutua paikallisiin tapoihin. ”Pyrimme tukemaan lasten sopeutumista kaikin mahdollisin tavoin ja haluamme varmistaa, että he kokevat Uruguayhin muuttamisen mieluisana seikkaluna.”
Palm huomauttaa, että kouluyhteisössä muihin tutustuminen on helppoa. ”Monissa perheissä toinen vanhemmista käy töissä, kun toinen jää kotiin lasten kanssa. On tärkeää varmistaa, että kotiin jäävien vanhempien on helppo osallistua kouluyhteisöön ja sen kautta yhteisön muuhun toimintaan.”
”Olen varma, että kaikille löytyy uusia ystäviä – erityisesti koulumme paikallisista oppilaista. Uruguayssa vietetyistä vuosista jää varmasti hienoja muistoja”, Palm summaa.
Teksti: Asa Butcher